Terveisiä "Vorssasta" !

Tulipahan taas ängettyä itsensä
sitten esiintymään "Kimitaattorina"
Forssaan, tai kuten forssalaiset
itse sanovat, "Vorssaan".
Itsehän en auton rattiin ole kyennyt
yli puoleen vuoteen, en siksi, että
kortti olisi kuivumassa, tai koska Catiscan
cantistarjoukset olisivat vieneet miehen
mennessään, vaan koska selkävaivat ovat
miestä kiusanneet ja korjaavaa leikkausta
tässä odottellaan. Kuskiksi vaativan karsinnan
jälkeen (toisin sanoen ainoa joka suostui
ottamaan minut kyytiin) saapui vaalealla
ratsullaan taikuri Keijo Halonen Nastolasta,
joka myös Forssaan oli lähdössä esiintymään.
Ensimmäinen tilannekomiikan helmi
koettiin jo tässä kotipihalla, kun yritin tätä
kankeaa ruhoani tunkea Fiatin takapenkille
poikittain lastenistuimen viereen, kun tuo
istuminen ei oikein tahdo luonnistua.
No vajaa parimetrinen uppotukki saatiin
survottua Fiattiin ja matka kohti Forssaa sai alkaa.
Matkalla puhuttiin niistä tavallisista esiintyjien
aiheista eli "Onkos ollut keikkaa, onko uusia
juttuja ja mitäs naisrintamalla?".


Forssan Työväentalo

Puupäät elämysmatkalla

Navigaattori Justiinamaisella äänellä huuteli
omia kommenttejaan joka väliin ja lopulta
löysimmekin Forssaan. Navigaattorin Justiina jopa
ohjasi meidät kerrasta oikeaan osoitteeseen,
Forssan työväentalolle. Eihän nämä kaksi
puupäätä silti tahtoneet uskoa Jugend-tyylistä
kaksikerroksista kivitaloa millään työväentaloksi.
Vartin verran sitten kierreltiin farmari-Fiatilla teinirallia,
elämysmatkaillen ympäri
Forssaa etsien sitä perinteistä punaista
hirsitalomallista taloa. Lopulta oli pakko
pysähtyä ja kysyä paikalliselta
aboriginaalilta ohjeita, sanaakaan emme
ymmärtäneet, kun meistä ei kumpikaan satu
osaamaan vorssaa kuin yhden sanan verran, pesufati.
Suomi-Vorssa-Suomi-sanakirjakaan ei sattunut
matkaan tällä kertaa.

Palasimme lopulta "Justiinan" ehdottamaan
osoitteeseen ja huomasimme, että SDP:n
liputhan siellä saloissa liehui. Tuskin tämä sittenkään oli
mikään porvarillinen pyhättö, tai sitten liput osoittivat
harvinaisen kieroa huumorintajua. Varovasti astuimme
sisään korkeista ja kapeista ovista ja lopulta seiniltä
alkoi löytymään Karl Marxia ja punaisia viirejä.
Uskoimme lopulta tämän massiivisen linnan olevan
työväentalo, harvinaisen porvarillisen näköinen sellainen.
Iso tyhjä juhlasali sai meidät miettimään hetkisen ollaanko
taas oikeassa paikassa väärään aikaan. Lopulta
Työväen Sivistysliiton väkeä ilmestyi nurkan takaa
tervehtimään ja muitakin esiintyjiä alkoi Etelä- Suomen
kulttuurikatselmukseen valumaan ovesta sisään.




Hetki vielä esitykseen

Itse odotin eniten viime vuonna Talent- ohjelmassa
esiintynyttä nuorta taikurilupausta, Samir Abdelmeguidia
koulutetun lampaansa kanssa esiintymään, mutta hän oli syystä tai
toisesta joutunut jäämään pois tapahtumasta. Liekö sitten
lammas saanut sika- tai lintuinfluenssan, tai kenties
alligaattoriripulin. Näistä nykyajan eläinperäisistä taudeista
kun ei tahdo pysyä enää perässä.
Ilmoittautuneista esiintyjistä oli muutenkin käynyt suuri
kato ja lopulta lavalla nähtiin viisi eri ryhmää/ artistia.
TSL:n Uudenmaan piirijärjestön kulttuurivastaava
Marja- Liisa Selimäki piti kulttuurikatselmuksen avauspuheen,
jonka jälkeen itse aloitin naamanvääntelyn ja
kiekumiseni ensimmäisenä. Yleisöä oli kertynyt paikalle
ihan mukavasti, tosin pääosin sieltä varttuneemmasta päästä,
mutta kulttuuria ikä kaikki!
Mukavinta oli huomata esityksen jälkeen saaneensa
ablodit ja ettei kukaan heittänyt millään ( ei ainakaan osunut).
Kukaan ei myöskään huutanut "Tule pois sieltä, siellä pitäisi
olla joku esiintyjäkin!". Esityksen kesto oli rajattu kahdeksaan
minuuttiin ja edellinen ilta menikin sekuntikellon kanssa wc:ssä
harjoitellessa. Mitähän mahtoi kotiväki ajatella, kun tulin wc:stä
ulos naama punoittaen todeten itsekseni " Jes, tasan
kahdeksan minuuttia..."





Meikäläinenhän se siinä hölmöilee

Toisena esiintymisvuorossa oli Forssan Eläkkeensaajat
sketsillään "Mummo lääkärissä", joka pikkutuhmine vitseineen
upposi ainakin meikäläiseen ja kyllä muukin yleisö tuntui tykkäävän.
Eläkeläisten jälkeen vuoron sai "hovikuljettajani" taikuri Halonen,
joka ei kinuamisestani huolimatta suostunut paljastamaan
temppujensa saloja minulle. No, meillä kaikilla on omat pikku
ammattisalaisuutemme. Ihmettelen kuitenkin edelleen, miten
se iso tuoli oikein kääntyi itsestään ympäri vanerilaatikon sisällä...
Halosen taikashown päätyttyä lauteille astelivat uudelleen
Forssan Eläkkeensaajat, tällä kertaa senioritanssiesityksellään ja
pakko myöntää, että paremmin heillä jalka nousi kuin itselläni.


Taikuri Keijo Halonen ja tuolinkääntötemppu


Forssan Eläkkeensaajat

Kulttuurikatselmuksen päätti pääkaupunkiseudulta saapunut
laulu- ja soitinyhtye Kurpiza omatekemillään kevyen musiikin
kappaleillaan, jotka saivat yleisön jalan kevyesti vipattamaan.
Ennen tapahtuman alkua vitsailtiin ulkona, että mahtaakohan
joku tällä kertaa pyytää soittamaan "Paranoidia". Tällä kertaa
emme Paranoidia saaneet kuulla. Kuviakin koitin isäni tuoreella
ufoteknologiaa edustavalla digikameralla napsia, mutta
lopputulokset näyttivät Kiasman taidekuvilta. Tapahtuman
päätyttyä löysin sitten tietysti sen asetuksen kamerasta,
jolla niistä liikkuvista kohteista otetuista kuvista olisi saanut ihan
neliraajaisia ja yksipäisiä. Tulipahan harrastettua
taidekuvaustakin ja ehkä joskus tosiaankin ne ohjeet olisi
hyvä lukea ennen käyttöä.

Tilaa uusille kyvyille



Laulu- ja soitinyhtye Kurpiza



Tästä edellä mainitusta esiintyjäjoukosta yksi lähetetään
heinäkuun lopussa Valkeakoskelle valtakunnalliseen
Sanoja & Säveliä- tapahtumaan. Periaatteessa sinne
lähetetään ensikertalainen, joten me vanhat Valkeakoskella
jo käyneet kehäraakit, Halonen & Lähde, haimme lähinnä
lisää kokemusta ja ahmimme talon tarjoamia voileipiä ja
ryystimme kahvia. Maha sitten muistikin illalla kiitoksena
omalla kauniilla pikku serenadillaan.

"Porvarillisen työväentalon" pihalla sitten suoritin uudelleen
akrobaattisen autoon ahtautumisperformanssin, josta itse
Jorma Uotinenkin olisi ollut kateellinen. Sirkus-esitykseni,
jota onneksi ei kovin moni forssalainen ollut todistamassa,
päätyi jälleen takapenkille Halosen perheen lastenistuimen viereen.
"Justiina" käskytti meidät kohtuullisen turvallisesti pois Forssasta.
Ainoastaan kerran "hän" yritti ajattaa meidät surman suuhun
vastaantulevien rampille. Matkalla puitiin päivän esityksiä,
antaen samalla toisillemme palautetta niin hyvässä
kuin pahassa. Päivän ohjelma oli saatu pulkkaan ja taas
ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.