tiistai 10. helmikuuta 2015

Jakautuminen on tapahtunut





Jakautuminen on tapahtunut

 

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä tylsän kynän vedosta tänne palstalle. Aikaa on jopa aikaisempaa vähemmän nyt kirjoitteluun. Käynnissä olevan asuntoremontin lisäksi samassa osoitteessa kanssani majaileva naaraspuoleinen lajimme edustaja kun käväisi tuossa Hyvinkäällä tuuppaamassa jonkinnäköisen kääpiön maailmaan. Ensin tuo rakas tiine hylkeeni kävi pulikoimassa kivunlievityksen merkeissä isossa altaassa. Raahasipa armas vappupalloni vielä tämän viattoman ihmisrievun synnytyssaliin mukanaan keskellä yötä. Luksusta kyllä, sain puolen sentin jumppapatjan alleni torkkumiseen. Aamulla jakautuminen sitten alkoi ja ikävä kyllä törröttävästä tukasta ja pienestä leuasta pystyi päättelemään, ettei tekovaiheessa asialla ole ollut Ridge Forrester tai edes postimies, vaan ihan tavallinen paljasjalkainen hämäläinen punaniska. Mieltymys rintoja kohtaan oli selvästi siirtynyt suoraan isältä pojalle. Tämän lisäksi koitin omaa isyyttäni vakuutella sillä, ettei lapsi halunnut maailmaan yhden tortun liputuspäivän puolella (Runeberginäivä). Myös pakonomainen tarve olla joka paikassa ajoissa näytti tulevan verenperintönä. Poika oli vajaan viikon edellä ”aikaansa” ensi-esiintymisensä suhteen. Viittaamatta poliittiseen taustaani, olihan 10 pisteen poika myös sangen punainen.

Äiti pyöräytti pojan, isä itkun

En ole koskaan ollut ns. lapsi- ihminen. Toisten lapsia syliini väkisin tunkiessa olen aina kantanut ajatusta ”se on teidän, pitäkää te nyt vaan sitä…”. Odotin jonkinlaista limaista matelijaa tai E.T:tä, mutta lapsihan olikin lähes suihkunraikas valmiiksi tähän maailmaan. Edes kylvetystä ei heti tehty. Nämä elämäni pisimmät tunnit alkoivat torstaina aamuyöllä ja päättyivät perjantai-aamuna klo 9.58. 50,5 senttiseen ja 3,376kg painavaan klaanimme jatkajaan. Yllättävän hyvän lopputuotteen näinkin huonolaatuisista raaka-aineista sai loihdittua. Äiti ja lapsi voivat vallan mainiosti, isän suhteen ei taida toivoa parantumiselle olla, jos on koskaan ollutkaan. Kotiin pääsimme maanantaina perhehuoneessa vietetyn viikonlopun jäljiltä.

Sinänsä outoa, että tässä oli jo vuosien aikana ehtinyt pariskuntana totuttautua lääkärin toteamukseen, ettemme tule todennäköisesti jälkikasvua saamaan. Ihmisten kyselyt ”teidän vuorosta” sattuivat monesti, etenkin, kun jälkikasvua oli jo vuosia yritetty tuloksetta. Ihminen ei aina tule ajatelleeksi, että kaikki eivät välttämättä edes kykene lapsia saamaan. Toisilla taas riittää jo samassa uima-altaassa tai saunan lauteilla käynti. Itse en ainakaan enää sorru tähän kyselyyn koskaan.

Summa summarum, jonkunhan ne on nämä Lopen tippuvan väkiluvun aukotkin paikattava. ”Menkää siis ja täyttäkää Loppi”, sanotaan isossakin kirjassa (eikä se ollut Loppi Tutuksi-esite). Taisi siinä kirjassa olla muutama muukin sivu… Ystäväni maajussit ja muut, kevätkylvöt lähestyvät kovaa vauhtia ja siemenperunat odottavat!

                                                                                             Kevätterveisin Joni Lähde