Jakautuminen on tapahtunut
Tovi on taas vierähtänyt edellisestä tylsän kynän vedosta
tänne palstalle. Aikaa on jopa aikaisempaa vähemmän nyt kirjoitteluun. Käynnissä
olevan asuntoremontin lisäksi samassa osoitteessa kanssani majaileva naaraspuoleinen
lajimme edustaja kun käväisi tuossa Hyvinkäällä tuuppaamassa jonkinnäköisen
kääpiön maailmaan. Ensin tuo rakas tiine hylkeeni kävi pulikoimassa
kivunlievityksen merkeissä isossa altaassa. Raahasipa armas vappupalloni vielä
tämän viattoman ihmisrievun synnytyssaliin mukanaan keskellä yötä. Luksusta
kyllä, sain puolen sentin jumppapatjan alleni torkkumiseen. Aamulla
jakautuminen sitten alkoi ja ikävä kyllä törröttävästä tukasta ja pienestä
leuasta pystyi päättelemään, ettei tekovaiheessa asialla ole ollut Ridge
Forrester tai edes postimies, vaan ihan tavallinen paljasjalkainen hämäläinen
punaniska. Mieltymys rintoja kohtaan oli selvästi siirtynyt suoraan isältä
pojalle. Tämän lisäksi koitin omaa isyyttäni vakuutella sillä, ettei lapsi
halunnut maailmaan yhden tortun liputuspäivän puolella (Runeberginäivä). Myös
pakonomainen tarve olla joka paikassa ajoissa näytti tulevan verenperintönä.
Poika oli vajaan viikon edellä ”aikaansa” ensi-esiintymisensä suhteen.
Viittaamatta poliittiseen taustaani, olihan 10 pisteen poika myös sangen
punainen.
Äiti pyöräytti pojan,
isä itkun
En ole koskaan ollut ns. lapsi- ihminen. Toisten lapsia
syliini väkisin tunkiessa olen aina kantanut ajatusta ”se on teidän, pitäkää te
nyt vaan sitä…”. Odotin jonkinlaista limaista matelijaa tai E.T:tä, mutta
lapsihan olikin lähes suihkunraikas valmiiksi tähän maailmaan. Edes kylvetystä
ei heti tehty. Nämä elämäni pisimmät tunnit alkoivat torstaina aamuyöllä ja
päättyivät perjantai-aamuna klo 9.58. 50,5 senttiseen ja 3,376kg painavaan
klaanimme jatkajaan. Yllättävän hyvän lopputuotteen näinkin huonolaatuisista
raaka-aineista sai loihdittua. Äiti ja lapsi voivat vallan mainiosti, isän
suhteen ei taida toivoa parantumiselle olla, jos on koskaan ollutkaan. Kotiin
pääsimme maanantaina perhehuoneessa vietetyn viikonlopun jäljiltä.
Sinänsä outoa, että tässä oli jo vuosien aikana ehtinyt
pariskuntana totuttautua lääkärin toteamukseen, ettemme tule todennäköisesti
jälkikasvua saamaan. Ihmisten kyselyt ”teidän vuorosta” sattuivat monesti,
etenkin, kun jälkikasvua oli jo vuosia yritetty tuloksetta. Ihminen ei aina
tule ajatelleeksi, että kaikki eivät välttämättä edes kykene lapsia saamaan.
Toisilla taas riittää jo samassa uima-altaassa tai saunan lauteilla käynti.
Itse en ainakaan enää sorru tähän kyselyyn koskaan.
Summa summarum, jonkunhan ne on nämä Lopen tippuvan
väkiluvun aukotkin paikattava. ”Menkää siis ja täyttäkää Loppi”, sanotaan
isossakin kirjassa (eikä se ollut Loppi Tutuksi-esite). Taisi siinä kirjassa olla
muutama muukin sivu… Ystäväni maajussit ja muut, kevätkylvöt lähestyvät kovaa
vauhtia ja siemenperunat odottavat!
Kevätterveisin Joni Lähde