Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa

     Taas on yksi vuosi hengissä heiluttu ja kirjattu kirjoihin ja kansiin. Vuoden kulutushysterian huipennus, Joulu, on saatu kunnialla myös pakettiin. Kansantalouden kannaltahan tämä lasten ja kauppiaiden juhla saisi olla parikin kertaa vuodessa. Orastava lama, jota media on yrittänyt antaumuksella ruokkia, ei näkynyt ainakaan lahjavuorissa, joita oli jälleen urakoitu kunnioitettavissa määrin.

    Myös ”freelancer-joulupukit” nettoavat muutaman tunnin työajallaan aattona ihan kohtuullisesti sillä, että jutustelee penskoille höpö- höpöjä ja laulattavat puhki kuluneet jouluvärssyt yhä uudelleen vuodesta toiseen. Aito pukki kun ei aina joka paikkaan ehdi piipahtamaan.

     Musta joulu vietettiin isossa osassa Suomea tällä kertaa. Etelän laskettelukeskuksille olisin suonut enemmän lunta jo ihan bisneksenkin kannalta. Sielläkin on sesonkiaika parhaimmillaan. Joutuipa joulupukkikin turvautumaan autoon monin paikoin, reellä olisi ollut kurja laskeutua sulalle asfaltille. Petteri Punakuonollakin olisi sorkat ottanut asfaltti-ihottumaa ja äkkipysäykset ovat kurjia Pukin valjakossa toisena olevan Rudolf Ruskeakuonon kannalta. Rudolf kun on yhtä nopea Petterin kanssa, mutta pysähtyy hieman hitaammin (siitä kait Rudolf nimensäkin saanut…).

     Meillä kotona emännys raahasi jälleen joulun alla väkisin tätä ”ukko-kultaansa” pitkin Riihimäenseudun talousalueen ostoshelvettejä. Koin meikkikaupassa syvää sanatonta sympatiaa muita miehiä kohtaan, jotka saman kohtalon olivat saaneet osakseen; näkymättömän talutusnuoran päässä huokaillen päivystämisen. Sama lasittunut katse vallitsi meillä kaikilla.

      Eipä taida sen kuuluisan ruudin keksijän perikunta paljoa kostua näistä vuodenvaihteen ilotteluista ja rahamäärästä, joka taivaalle ammutaan. Siitä kai tietää tulleensa vanhaksi (tuleehan minulla jo neljännesvuosisata täyteen piakkoin), että raketit ja niihin kuluttaminen ei enää jaksa kiinnostaa kuten kouluikäisenä. Toisaalta myös pojan ja miehen kait erottaa siitä, että lelujen hinta kallistuu huomattavasti…

      Työmarkkinatkin muuttuvat jälleen osaltani. Hieman olen huolestunut siitä, että ympärilläni oleva yhteiskunta, jota olen aiemmin pitänyt hieman holhoavana, yrittää nyt pienin ja vähän isomminkin vihjailuin ajaa minua hieromaan tuttavuutta kuningas Alkoholin kanssa. Edellisessä työpaikassa täyttelin hiilidioksidipulloja, joita käytetään ravintoloissa juomien hapotuksessa. Sattumoisin asun myös aivan paikallisen ravintolan yläpuolella. Tämä viimeisin niitti kuitenkin oli jo sen luokan vihje, että tällaisen vähän hitaammankin hatustaan läpikasvaneen pitäisi se jo ymmärtää. Aloitan vakituisen työn Rajamäen viinatehtaalla! Eli voitaneen sanoa, että siirryn viinamäen mieheksi?  Olettaisin kuitenkin, että laaduntarkkailu ei toimi samalla lailla Valion jogurttilinjaston kanssa; maistelu joka puolen tunnin välein. Tehtaanmyymäläkin taitaa olla hieman vaiheessa vielä Rajamäellä, mutta ”töitä” voi kait viedä kotiin Alkonkin kautta.

Menestyksekästä Uutta vuotta kaikille lukijoille toivottaen Joni Lähde

Kiloja ja koiruuksia

Tämänkertaisen epistolan aiheena on varsin aneeminen lompakko, lievästi aneeminen koira ja sen vähemmän aneeminen isäntä.

Tuli tuossa viime torstaina käytyä maakuntamatkalla Hattulassa ja tarkemmin paikallisessa eläinsairaalassa. Koiran viran ohella äitini pajalla ”ekologisena ovikellona” ja ”asiakaspalautteiden silppuamisesta vastaavana” toimivalla kolmen vuoden ikäisellä Pikillä oli tullut takaiskareissa kilometrit täyteen ja nivelissä todettu olevan reilua välystä.

Yksityinen katsastaja oli aiemmin todennut, että kori on kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa tällä 2010- vuosimallia olevalla kiinanpalatsikoiralla, että romutustodistusta ei kannata vielä ainakaan hankkia vaan tilata aika laakereiden kiristykseen. Molemmat takapolvet tuppaavat lumpsua pois paikaltaan. Tämä on kuulema tyyppivika näissä pieniruokaisissa urheilumalleissa. Remontti ei ole mikään halpa, mutta kilometrejä pitäisi remontin jälkeen olla vielä paljon edessä. Välivinkkinä kehotan koiranomistajia vakuuttamaan kaverinsa huolella. Meidän ”osakasko” ei kata kuin tapaturmat ja tästä Hattulan vuosihuollosta lompakko laihtui vajaan tonnin edestä. Tällä kertaa leikattiin vain toinen koipi, että kustannuksia on myös tulossa vielä myöhemmin toisesta koivesta. Tietääpähän duunari taas miksi käy töissä. Johan ne pankissa lainaa halusivatkin neuvotella, kun tuo tili näytti niin komealta, mutta en suostunut niille lainaamaan. Liekö lompakon anemia heijastunut koiraankin, kun veriarvoista lievä anemian poikanen löytyi. Nyt on Pikillä sitten rautaisannosten kuuri menossa. Toistaiseksi kaveri ei ole kuitenkaan kettinkiä ulostanut, joten annostus lienee onnistunut mitoitukseltaan.

Ensimmäinen yö potilaan kanssa oli aika tuskaista. Sen verran kovat nitrot oli tankkiin lyöty, että mörköjä tuli pistorasioista pitkin yötä ja uikutus oli kova. Silmätkin pyörivät kuin hedelmäpelissä. No, se isännästä, koirakin oli hieman levoton. Seuraava päivä oli jo molemmilla rauhallisempi ja emäntäkin pääsi töihin lepäämään. Taitaa kohtalo haluta tuosta emännästä sairaanhoitajaa, kun sen ”molemmat miehet” ovat enemmän tai vähemmän valuvikaisia ja leikeltyjä. Haavahoitojen harjoittelut kun jatkuvat tällä kertaa näin. Jokunen viikko tässä on taas kuitenkin rauhallisempaa menoa tiedossa operoidun karvakoiven omaishoitajana.

Edellä mainittua lievää anemiaa lienee muuten koiran isäntäkin kärsivän. Syitä olen pohtinut yön pitkinä tunteina. Taloudenhoitajan asettama munalukko jääkaapin ovessa rajoittaa rakasta harrastustani jonkin verran (enkä tarkoita nyt suhdettani Keravalla täytettyihin tölkkeihin), mutta jokin yhtälö lienee toukokuussa alkaneella työurallani Riihimäellä toimivassa kaasufirmassa. Liekö syynä työläisen höyrystyminen paineen alla vai tervehtyneen kropan oireilu työntekoa kohtaan, mutta painoa on lähtenyt reilut kymmenen kiloa kahdessa kuukaudessa. Neuvolakäynnit alkavat ilmeisesti taas, kun vaaka ei enää näytä kolmea numeroa muuten, kuin desimaalit mukaan kelpuuttaen. Onkohan nämä nyt niitä kuuluisia kesäkiloja, joista kaikki puhuvat? Olen loppupeleissä, mitä ilmeisimmin, sangen epäisänmaallinen mies. Olen räikeästi laiminlyönyt Mannerheimin käskyä, jossa todetaan, että saavutetut linjat tulee säilyttää.

Stategian tragediaa

     Hämäläisittäin kaikki tapahtuu täällä blogissakin hitaasti. Viimeksi lupasin paljastaa mitä valtuustoaloitteni koski ja kyseessähän oli siis aloite, että Lopen kunnassa(kin) kiinnitettäisiin nuorisotakuun toimimiseen enemmän huomiota. Toimenpiteenä nuorisotakuulle tehtäisiin oma konkreettinen suunnitelma ja työryhmä, joka koostuisi mahdollisimman laajasti tavalla tai toisella nuorten kanssa tekemisissä olevista henkilöistä. Yksikin syrjäytynyt nuori on liikaa ja aina kun puhutaan rahasta niin rahassa mitattuna loppuiäkseen syrjäytyvä nuori kustantaa kunnille / Valtiolle noin 1- 1,5 miljoonaa euroa. Karuja lukuja, eikö? Lopeltakin löytyi tammikuun tilastokatsausten mukaan lähes kolmekymmentä alle 25-vuotiasta työtöntä.

      Toissa viikonloppuna tuli tutustua Metalliliiton Murikkaopistoonkin Tampereen kupeessa. Kyseessä oli Demarinuorten ja SAK:n DAY-tapahtuma, joka kerää yhteen eripuolilta Suomea demarihenkisiä ammattiyhdistys-nuoria. Lauantaina aamulla junalla Tampereelle, siitä yhteiskuljetuksella Murikkaan. Ohjelmassa oli monennäköistä luentoa ja syödä mussuttamassakin käytiin vähän väliä, nälkä ei ainakaan päässyt iskemään. Illalla, kuten arvata saattaa, testattiin sitten AY-maksaa, bändikin oli tuotu opiston omalle klubille. Sunnuntaina olot olivat toisilla freesimmät kuin toisilla... Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen reissu ja verkostoiduttua tuli taas, mikä tapahtuman suurin tarkoitus mielestäni olikin. Työväenliike tarvitsee yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta.
 Itselleni Murikasta jäi myös mieleen kiitokset Lopella tehdystä demarinuoret, DemariRock yms. työstä, joka oli kantautunut demarinuorten hallintoa myöten tietoisuuteen. Tällaiset pienet hetket kannustavat aina jatkamaan kummasti.
     Eilispäivä alettiin porautumaan sitten Lopen kunnantalolla tulevaan strategiaan. Paikalle oli kutsuttu nykyiset valtuutetut ja viranhaltijat. Surullista päivässä oli se, että tietylle valtuuston osalle ei tunnu mahtuvan päähän muuta, kuin kuntaliitosmörkö, jota ollaan ilmeisesti jonkinasteisessa salaliitossa Lopella ajamassa. Kukin taaplaa tyylillään, kunhan pysyisi asiassa, eikä yrittäisi joka välissä rönsyillä itse asiasta omalle mukavuusvyöhykkeelle keinolla millä hyvänsä. Strategian tekemistä jatketaan ensi kuussa ns. yön yli harjoituksena. Mielenkiintoisia aikoja elellään.

     Henk. koht elämässä tilanne se, että selkä kohtuu hyvässä mallissa. Ensi kuu vielä sairaslomalla ja sitten toivonmukaan takaisin työelämään. Yksi työhakemus jo heitetty verkkona vesille, vastausta odotellessa....

Rattaana sairaslomapyörästössä

Ompahan taas vähän vettä virrannut viime kirjoittelusta, vuosi vaihtunut ja kaiken näköistä kujetta viritteillä. Poliittisella rintamalla syksyn kuntavaalien puinti lopulta laanntunut ja asetelmat normalisoitunut. Itse jatkan valtuuston 1.vpj:nä ja monen näköistä strategiaseminaaria ja Sote- kokousta yms. on jo tullut käytyä "edustamassa".
     Vaalien alla oli keskustelua, siitä, kuinka näkyvästi meillä oli ehdokkailla merkintä "sitoutumaton". Varovainen lähestymistapa osoittautui ihan oikeaksi, lähes kaikki luottamuspaikkoja saaneet ehdokkaat ovat nyttemmin liittyneet puolueen jäseniksi. Toki olisihan mainoksissa voitu tuo pimittääkin, mutta sanomista olisi tullut myös siitä. Avoimuus ja rehellisyys kunniaan, kuten pääministeri Kataisen tilaamissa vajaan miljoonan maksavissa tulevaisuusesseissä ;) Tänä vuonna olemme saaneet myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita valtuustoon. Uusien valtuutettujen perehdytyksen jälkeen pidetyssä kuntaliitos- infossa, eräs uusi valtuutettu haukkui käytännössä kunnanjohtajan manipuloijaksi ja valehtelijaksi ja kokoomuksen ja sdp:n kuntaliittäjiksi, jotka ajavat Loppea ja samalla koko Suomea väkisin kokoomusjohtoisiin yksiköihin. Arvostella toki sopii, jos on näyttöä, mutta tässäkin tapauksessa todellisuudessa kunnanjohtaja vain näytti ja kertoi kalvoista tiedot, jotka valtion päästä on tulleet. Pakkoliitokset taas ovat ihan oma lukunsa, joita ei varmasti tulla käyttämään kuin äärimmäisten kriisikuntien kohdalla, Loppi ei näihin kuntiin kuulu.

    Sairaslomalla olen edelleen ainakin tämän kuukauden, mutta leikkaushaava on lopulta alkanut arpeutua ja toiveissa olisi työelämään paluu keväällä. Kysymysmerkkinä vain se, mistä töitä? Määräaikainen työsopimus Valion kanssa päättyi tammikuussa sairasloman aikana. Taloudellinen tilanne vetänyt aika tiukalle sairastelun kanssa, kelan sairaspäivät tuli täyteen ja maksu kääntyi kuntoutustuen puolelle. Laskeskelinkin tuossa, että viime vuoden sairastelu tullut maksamaan hoitokuluina ja ansionmenetyksinä yli 15 000 euroa. Tänään vuorossa kunnanvaltuusto illalla ja aloitteen tekeminen, aiheen paljastan tuonnempana.