OHI ON!

Täällä autosotamies Lähde ja Parolannummi, viimeistä kertaa.
Nyt se on sitten tämänkin ongelmajätteen loppusijoituspaikka päätetty ja se on vapautus rauhanajan palveluksesta 247:n Parolannummella vietetyn aamun jälkeen. Eli käytännössä, vain jos sota syttyy, tämä ruotovikainen lahna kaivetaan reservistä etulinjaan ihmiskilveksi ja tykin ruoaksi. Varuskuntasairaalan yliluutnantti oli sitä mieltä, ettei meikäläistä voi enää luontoon laittaa, kasarmiolosuhteissakin pärjääminen on siinä kiikun kaakun ja tarkastuksen lopputuloksena edellä mainittu päätös. Kotiutuminen oli kaikkea muuta, kuin mitä odotin astuessani palvelukseen tammikuussa 2009. Tuolloin ajattelin, että viimeisenä palveluspäivänä huudellaan samassa saapumiserässä tulleiden kavereiden kanssa nollia nuoremmille, ostetaan sotilaskodista ”ohi on 362”- tarroja ja kapteenin kotiutuspuheen jälkeen juostaan porteista sotilaspassit kourassa Klamydia- yhtyeen ”Mä lähden himaan”- kappaletta laulaen.

Hiljaiset hyvästit

Todellisuus oli kohdallani siis jotain ihan muuta. Viimeisen palveluspäivän aamuna katselin jossain määrin haikeana niitä tuttuja kiviseiniä, jotka kätkivät sisälleen jo ajan kullanneita muistoja, joiden olisi pitänyt jäädä sinne reilua vuotta aiemmin riemukkaissa merkeissä. Ympärilläni ei ollut enää yhden yhtäkään tuttua palvelustoveria. Ainoa kenet tunsin oli kapiaiseksi jäänyt kersantti omasta 1/09 -saapumiserästäni ja siinä vaiheessa tajusin, että taidan olla liian vanha tänne eri vuosikymmenellä syntyneiden kloppien joukkoon. Eihän kukaan enää edes tiennyt mikä on legendaarinen ”runkkupuku”- eli yöasu, jota kukaan ei koskaan käyttänyt. Nähtävästi juuri siitä syystä se olikin poistunut varustuksesta. Kaikessa hiljaisuudessa sain aamupäivällä ankean komennustodistuksen kouraan ja palautettuani varusteeni ylikersantti sanoi, että halutessani voin vielä käydä lounaalla ja sitten ympyrä kohdaltani sulkeutuu. Kävin lounaalla ja hiljaa jätin taakseni panssariprikaatin portit. Kiire ei ollut enää mihinkään ja harvat uudet palvelustoverit edes ehtivät kuulla nimeäni vajaan viikon kestäneellä palvelukseen paluukiertueellani.

Vinkkiä tuleville kansankynttilöille

Hölmöintä mielestäni tässä valtiollisen nuorten virkistyslaitoksen systeemissä on se, että palveltuani lähes 9 kuukautta ennen lopullista vapautuspäätöstä, en saa minkäänlaista todistusta tai sotilaspassia tuosta palvelemastani ajasta. Valtion kirjoissa minut katsotaan ”tutkinto kesken” – mieheksi vuoden palvelusaikani vuoksi, kun samaan aikaan joka kolmas kolli käy 6 kuukautta armeijassa kääntymässä ja saa passin kouraan, kiitos ja näkemiin.

Tässä olisi tuleville uusille ja vanhoillekin kansanedustajille lakialoitteen paikka. Mielestäni olisi reilua kirjata sellainen pykälä, että mikäli varusmies palveltuaan Suomen valtion minimipalvelusajan, eli 180 vuorokautta, kotiutetaan rauhan ajan palveluksesta sellaisten fyysistä suorituskykyä rajoittavien tekijöiden vuoksi, joiden katsotaan tekevän palveluksen jatkamisen mahdottomaksi, myönnettäisiin kyseiselle asevelvolliselle kuitenkin sotilaspassi / todistus palvellusta ajasta jo palvellun vuorokausimäärän perusteella.
Nyt oma tilanteeni on se, että olen tehnyt valtiolle vajaan 9 kuukautta töitä, saamatta minkäänlaista työtodistusta, jolla voisin esimerkiksi jatko- opiskelemaan hakiessa saada lisäpisteitä.


Takaisin jogurttikoneiden äärelle

Valtio kun ei minua kerta halunnut, työnantajan nimestä poistettiin t-kirjain ja palveluspaikaksi vaihtui Herajoki. Viikonloppuvapaille pääsee suunnilleen yhtä usein, mutta iltavapaiden kanssa on usein vähän niin ja näin. Kotiluolani osoitekin on sitten vaihtunut Jokiniemestä Kirkonkylän metropoliin. Uutta tarkempaa osoitetta en kerro, etteivät velkojat saa vihiä. Keittiö ja kylpyhuone näyttävät tällä hetkellä siltä, kuin Japanin tsunami olisi vieraillut myös siellä tai sitten Etelä- Suomea hieman ravistellut maanjäristys sattui paikallisesti heilahtelemaan asunnollani richterin asteikolla 7 luokan arvoisesti. Säteilyä ei sen ihmeemmin ole havaittu paitsi sitä kuuluisaa raadon-säteilyä kun tämän hikisen kotinikkarin raato siellä säteilee. Pientä pintaremonttia siis luvassa. Jos kuulet lähikuukausien aikana epämääräistä pauketta ja kiroilua naapuristasi, niin minä asun todennäköisesti juuri siellä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin hyvää kevättä ja muistakaahan ihmiset käydä äänestämässä.