Torilla tavattiin

(kirjoitus 29.9.10 lopen lehteen tarkoitettu)

Lopen syksyiset maalaismarkkinat ovat jälleen takana ja
ilmojen herratkin olivat meille lopulta suosiollisia vaikka
aamulla näyttikin, että Esterillä taitaa olla hätä yläkerrassa.
Kirkonkylän tori oli vetänyt niin myyjiä kuin vierailijoita
runsaasti paikalle ja totta kai paikalla olivat jo aamutuimaan
myös kaikki pyrkyrit meikäläinen mukaan lukien jakamassa
kaikennäköistä lahjusta kynistä karamelleihin, eli eri
puolueiden kansanedustajaehdokkaat olivat siis vahvasti
edustettuna ja hammaslääkäreiden työtä tuettiin vahvasti
karkkikori kourassa.

Ehdokastilanne Lopella on varsin
kutkuttava kevään eduskuntavaaleja silmäillen. Viime
aikoina räjähdysmäisesti kannatustaan kasvattanut
perussuomalaiset ovat saaneet Lopelta Heimo Peltolan
ehdokkaakseen. Kokoomuksella tulee jälleen vahva koneisto Heinosen
Timon johdolla kevään vaaleihin Timpan jatkokautta havitellen.
Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät eivät Lopelta
ehdokkaita lopulta asettaneet eduskuntavaaleihin vaikka
kevät-kesällä monenmoista huhua ehdokkaista liikkuikin.
Lähiseudulta kuitenkin löytyy jokaiselle jotain varmasti,
kun ehdokaslistoja tutkiskelee tarkemmin. Omasta ehdokkuudestani
en vielä uskalla sanoa mitään, koska tätä tekstiä kirjoittaessa ei
vielä jäsenäänestysten tuloksia ollut tullut.

Perussuomalaiset tulevat varmasti
viemään kolmelta suurimmalta puolueelta ääniä pois,
etenkin meiltä demareilta. Kansa on oikeutetusti kyllästynyt
istuvien kansanedustajien toilailuihin ja vilunkipeleihin,
joita pullahtelee yhdeltä jos toiselta puoluetaustasta riippumatta.
On tullut aika laittaa sikaa pelaavat kaverit kentältä vilttiketjuun.
Edustamani SDP:n suurin ongelma on
mielestäni se, että puolue unohti kansankielellä sanottuna
”karvapersausduunarit” edellisen kerran vallankahvassa
ollessaan täysin ja nyt saamme siitä maksaa mm. perus-
suomalaisille valuvien äänien muodossa. Pitihän
Sauli Niinistöstäkin tulla aikanaan se ”työväen presidentti”…
Suomalainen sosialidemokratia kaipaa nyt sitä samaa
vanhaa henkeä, jolla ajettiin aikanaan työtä tekevän
suomalaisen etua, niin yhtäläisessä äänioikeudessa kuin mm.
kahdeksan tuntisessa työpäivässäkin. Sitä samaa
kaveria ei jätetä henkeä tarvitaan kuin talvisodassakin
aikoinaan. Menneisyyteen ei pidä toki tuijotella liikaa, mutta
juuriaan ja perinteitään ei pidä unohtaa. Kaikkien tulee
päästä samalle viivalle ja etenkin nyt sille tasa-arvolle on jälleen
tilausta, kun rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.



Tässä vaiheessa hätäisimmät lukijat jo ihmettelee, että
missäs ne Lähteen pojan omakehut nyt oikein viipyvät tai
miksi se ei kerro mitään leikellystä takamuksestaan.
No eipä tässä nyt ihmeemmin ole tarinoitavaa takapuolesta,
vaikka juttu muuten sitä saattaa laadullisesti olla.
Ahteri on pysynyt kasassa hyvin ja parin viikon päästä
odotellaan päätöstä pääsenkö/ joudunko vielä neljäksi
kuukaudeksi Parolannummelle kurkkusalaattiasussa
pyörimään, vai joko kahdeksan kuukautta piisasi sotilaspassin
saamiseksi. Valiokin kutsui taas Jokiniemen kylähullun Herajoen
Valiolle, tuotannon puolelle naisia naurattamaan.
Älkää ihmetelkö siis, jos sattuu "jänniä" uusia makuyhdistelmiä
kaupan hyllylle ilmaantumaan, siellä on korkeintaan mennyt
massat ja hillot sekaisin uudella jogurttikoneen käyttäjällä.

Jännitys tiivistyy

Muutama viikko taas vierähtänyt. Valiolla olen nyt 2 viikkoa ollut töissä ja hiljalleen alkaa systeemit selvitä, tosin vasta ensimmäisen jogurttikoneen osalta ja kun niitä on kolme erilaista niin huh huh... Tämä viikko oli mukavan kevyt 4-päiväinen ja nyt siis 3 päiväinen vapaa viikonloppu aikaa latailla akkuja.
Saattaa myös olla, että joudun kesken sopimukseni lähtemään takaisin armeijan kurkkusalaatti-asuihin neljäksi kuukaudeksi. Tilasin terveyskeskukseen ajan terveystodistusta varten. 12.10 sitten Hämeenlinnassa päätettäisiin jatkostani palveluksen suhteen. Mikäli "lähtökäsky" tulee niin todennäköisesti aloittaisin palveluksen vuoden vaihteesta.
Vaalirintamalla eletään nyt sitä vaihetta, että äänestyslipukkeet pitää olla jo matkalla kaikilta ja varmaankin viikon päästä tiedetään jo vähän tulostakin jäsenäänestyksestä ja suuntaa antavasti onko tässä eväitä eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi vai vieläkö kerätään 4 vuotta lisää rohkeutta ja miestä tunnetuksi.
Tuli tuossa kuunneltua Palefacen "Helsinki-Shangri-La" ja pakko myöntää, että vaikken ole Palefacen tuotantoa muuten kovin korkealle noteerannut niin em. protestilaulu osui ja upposi kyllä täydellisesti. Loistava kantaaottava kipale, suosittelen.

Paluu arkeen

Nyt täytyi tulla kirjoittelemaan tänne taasen kun työ-hommat meni oikein hyvinkin putkeen. Valiolta soiteltiin tuossa viime tiistaina haastatteluun ja seuraavana päivänä raapusteltiinkin sitten jo sopimusta. Ensi maanantaina 6.9 sitten alkaisi työt Riihimäen meijerillä ainakin helmikuun loppuun saakka, tällä kertaa tuotannon puolella, ennen kesken jäänyttä armeijareissuahan olin vajaan vuoden verran valiolla varaston puolella töissä. Täytyihän työväen miekkosen nyt myös liittyä liittoon eli Suomen Elintarviketyöntekijöiden liittoon, SEL:liin.
Alkava viikonloppu on buukattu aikas täyteen etenkin tältä perjantain ja huomisen osalta. Aamutuimaan käväisin Riihimäellä työterveys-tarkastuksessa, muuten kaikki ok, toisessa korvassa vähän kaikkein korkeimmat äänet hävöksissä. Tuossa kolmen aikoihin suunnistan Valkeakoskelle hakemaan (ostamaan) autoon vähän osasia, illalla sitten Puotinkulman Timjami kutsuu yhteistyökumppaneitaan ja asiakkaitaan iltaa viettämään ja sinne pitäisi sitten suunnata. Huomena päivä alkaa sitten kymmenen maissa Riihimäen graniitin aukiolta vaalitenttailujen muodossa. Tässä kun illalla kotiutuu sieltä Timjamista, niin täytyy hieman paneutua aiheeseen nuorisotyöttömyys tarkemmin, vaikka omaakin kokemusta aiheesta kyllä löytyy. Lauantai jatkuu siitä Riihimäeltä sitten Hämeenlinnassa Aulangolla TUL:n seuratoiminnan kurssin puitteissa. Lauantai-ilta jatkuu siitä sujuvasti sitten pienten talkoiden merkeissä (talkoot siis hyvä syy kerätä "kylän kollit" yhteen pitkästä aikaa) ja saattaapi siinä muutama olunenkin janoon tulla juoduksi. Jospa sunnuntain saa sitten lepäiltyä rauhassa ladaten akkuja töitä varten.

Eilen ilmestyi myös demaritaustainen Viikko-Häme- lehti, jossa oli kaikki alueen eduskuntavaalien ehdokas-ehdokkaat esillä mainosten yms. haastatteluiden muodossa ja olihan meikäläinenkin sinne hassuine naamoineen eksynyt vähän liiankin isoon kuvaan, mutta sitä kuvaa en tänne nyt ala liittelemään, jokainen voi sen facebookista tai itse lehdestä bongata halutessaan.
Näillä eväillä koitetaan taas viikonlopusta selvitä!

Syksy on saapunut

Edellisestä kirjoituksestani onkin taas vierähtänyt tovi ja paljon on vettä ehtinyt virtaamaan myllyissä puolin jos toisin. Lääkäristä tuli terveen paperit, ainakin fyysisesti, henkisestä puolesta ei olla koskaan ihan täyteen varmuuteen varmaan päästy.
Ankara töiden metsästys tässä nyt alkanut. Näin vuoden sairasloman jälkeen ei tunnu yhtään vasenmieliseltä ajatukselta tuo käsite "työ", vaikkakin siitä on ehtinyt hieman vieraantumaan kun tuota "työtä" on viimeksi harrastanut ennen armeijaa, eli joulukuussa 2008.
Ensi kevään eduskuntavaalit lähestyvät uhkaavasti ja eri puolueissa alkaa se viimeinen vääntö ehdokaspaikoista. Meikäläinenkin lopulta taipui antamaan nimensä Lopen SDP:ltä Hämeen sosialidemokraattien jäsenäänestystä varten, jossa siis päätetään pitkälti, ketkä 14 pääsee ensi kevään vaaleissa ääniä keräämään. Meitä ehdokas-ehdokkaita on aika runsaasti ilmoittautunut mukaan peliin ympäri vaalipiiriä ja tiukka vääntö varmasti jaossa olevista paikoista tulee. Suunnilleen joka toinen hakijoista pääsee ehdokkaaksi kun viimeksi katsoin niin listalla oli 24 ja uskon, että muutama Matti Myöhänen vielä ehtii ilmoittautumaan kuun loppuun mennessä.
Oma kampanja on lähtenyt varovasti liikkeelle lähinnä facebookin kautta ja ompa vaaliryhmään jo liki sata henkeä liittynytkin. Ensi viikolla pitäisi jonkinlaista jutuntynkää olla niin Viikko-Hämeessä, kuin Aamupostissakin, että piirin jäsenet tietäisi edes suunnilleen kuka tuo Lähteen nuori kolli oikein on, joka itseään äänestykseen tyrkyttää.

Hieman hassu tilanne Lopella siinä mielessä, että muut puolueet Kokoomusta lukuunottamatta (kansanedustaja Timo Heinonen ) eivät asetakaan ehdokasta omille puolueilleen,vaikka vielä keväällä vaikutti siltä, että niin vasemmistoliitto kuin myös keskusta täältä ehdokkaat laittavat piirille. Perussuomalaisten tilanteesta en ole vielä saanut täyttä varmuutta.

Poliittisista henkimaailman jutuista takaisin maan päälle. Kulunut viikko on ollut henkisesti meillä aika raskas. "neljäs perheenjäsen" eli koiramme Pinja, jouduttiin päästämään vehreämmille metsästysmaille viime maanantaina. Marraskuussa Pinja olisi täyttänyt 12, joten olihan sillä jo ikää, mutta tuntuu vaan niin oudolta kun tuohon lopetuspäätökseen ei ollut osannut mitenkään varautua. Koira oli terve muuten kaikin puolin ja virkeämpi kuin moni alta 10-vuotiaskin koira, mutta kohtutulehdus yltyi Pinjalla niin pahaksi, ettei se enää jaksanut edes pysyä jaloillaan. Ei vielä aamulla olisi arvannut, että iltapäivällä ei enää olekaan kotona ketään odottamassa... Koiran tilanne paheni pitkin päivää ja leikkaus olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta tuon ikäisellä leidillä, se olisi saattanut tarkoittaa yhtäläillä päivien päätöstä, joten jouduimme sen raskaan päätöksen sitten tekemään, nyt on koti tyhjä ja joka päivä jokin asia koirasta muistuttaa. Tuntuukin, että kesä lähti Pinjan mukana, maanantai oli vielä lämmin ja aurinkoinen, sen jälkeen alkoikin tämä kylmä ja märkä kausi. Nyt ei uutta hauvaa ainakaan vähään aikaan ole tulossa, mutta ehkä ensi vuonna joku tulee jatkamaan Pinjan kesken jäänyttä työtä :)


PINJA (17.11.1998- 23.8.2010)

Letut maistuivat helteestä huolimatta

Viime viikon maanantaina Kirkonkylän palvelukeskus Eedilän asukkaat saivat mieluisia vieraita, kun Lopen Eläkkeensaajat Ry:n väki saapui järjestämään asukkaille lettukestit palvelukeskuksen takapihalla. Mukava tuulenvire viilensi muuten niin kuumaa kesäpäivää ja letut maistuivat markiisien varjoissa.

Lopen Eläkkeensaajat Ry on kuluneena vuonna ottanut tavakseen maanantaisin käydä Eedilän asukkaille järjestämässä virkistystä mm. ulkoiluttamisen ja tälläisten lettukestien muodossa. Moni talon asukeista kun ei enää omin voimin ulos pääse.

-Letut ovat kyllä maistuvia ja mukavaa kun tälläistä virkistystoimintaa järjestetään. Itse pystyn onneksi vielä jotenkin kulkemaan, mutta näille pyörätuoleilla kulkeville ikätovereille ovat tällaiset tempaukset korvaamattomia, toteaa Saara Saukkola, 80.

Tämä oli nyt viides maanantai kun Eläkkeensaajia vanhusten iloksi saapui ja toisin kuin monet muut järjestöt, Lopen Eläkkeensaajat eivät huili kesälläkään vaan toimintaa jatketaan ainakin pitkälle syksyyn.

-Kelien ja vanhusten voinnin mukaan tietenkin mennään ja muutamina kertoina on ulkoiluttajia ollut enemmän kuin ulkoilutettavia. Tusinan verran meitä täällä yleensä on ollut. Olemme luvanneet myös syksyllä vietettävällä valtakunnallisella vanhusten viikolla järjestää Eedilän väelle ulkoilupäivän, kertoo yhdistyksen toiminnasta Heimo Turpeinen.

Eläkkeensaajat on varsin aktiivinen yhdistys. Ei siis liene ihme, kun usein monella ne kiireet vasta alkavat eläkeläisenä. Uusia jäseniäkin yhdistys on saanut kuluneena vuonna jo lähes kolmekymmentä.

-13.7 olemme kutsuneet Lounais-Hämeen ja naapurikuntien eläkkeensaajia Vojakkalan lavalle, missä järjestämme ohjelmaa. Reijo Jokinen tulee soittamaan ja siinä sitten vähän tanssataan ja kaikennäköistä muuta ohjelmaa puuhaillaan. Tätä meidän tavaramerkkiä, letunpaistoakin tietenkin löytyy, yhdistyksen puheenjohtaja Ritva Nummela kertoo.

-10-11.8 järjestämme retken Päiväkumpuun, Karjalohjalle ja elokuun lopussa olemme myös Lopen Harrastemessuilla mukana, lettupannujen kera tietenkin ja jalalla laitamme koreasti senioritanssiesityksen muodossa. Niin ja järjestämme täällä Eedilässä muutaman viikon päästä sitten mansikkakarnevaalit näiden lettukestien jatkoksi, Nummela jatkaa.
Kiltisti kaikki jaksoivat odottaa lättysiään vaikka ulkona kuuma olikin, letunpaistosta vastasi Ritva Nummenranta, eikä tainnut nainen ensimmäistä kertaa pannun varressa olla, sen verran kehuja ja kiitosta paistajalle satoi. Lättyset kun oli saatu syötyä, jakoivat ohjaajat lauluvihkoset ja yhteislauluna laulettiin muun muassa tilaisuuteen sopivat räiskälelaulu sekä kultainen nuoruus.


-Tarvetta tällaiselle toiminnalle täällä Eedilässä kyllä on, joku onneton meidän letunpaistovälineet kun on muutama vuosi takaperin lainannut, eikä takaisin ole tänäkään päivänä vielä tulleet, taustoitti Eedilän ohjaaja Liisa Mäkelä laulutuokion jälkeen.


Naiset hoitivat lettujen paistamisen ja jakamisen, miehet laaduntarkkailun.

KOLMEN VIIKON TÄYSIHOITO

Tulipa tehtyä otsikonmukainen elämysmatka Hämeenlinnaan. Ruokaa, lepoa ja nuoria naisia riitti jokaiselle asiakkaalle ja vielä taksilla kotiinkin pääsin. Kaikki yhden hengen sviitit olivat varattuja, mutta hyvin tulin toimeen neljän hengen huoneessakin. Vuorokausi täysihoitolassa kustansi noin kolmekymppiä. Huoneen ikkunasta avautuivat näkymät perinteiseen suomalaiseen mäntymetsään. Olisin viihtynyt varmaan kauemminkin, mutta respa tilasi Lopelta taksikuskin kärräämään minut pois, kun ovimiehellä oli ilmeisesti muita kiireitä. Eläimiä tai muita ihmisiä ei vahingoitettu kyseisessä toimenpiteessä. Olin tosin hieman pettynyt, kun pihalla odotti paaritaksi eikä baaritaksi kuten luulin respan tilanneen.

Terveisiä siis Kanta- Hämeen keskussairaalalta. Pyhiinvaellukseni hieman venähti, kun hoitohenkilökunta kirurgin johdolla halusi varmistaa, että toipuminen leikkauksestani lähtee hyvin alkuun. Kolme viikkoa vierähti "Jokiniemen kylähullua" parsiessa kasaan. Eihän siitä vieläkään ihan valmista kauraa tullut, vaan nyt voidellaan ahterin päälinahkoja pihkasalvalla, että loputkin vekit kasvaisivat kiinni. Samalla rukoillaan kädet hikisiä kainaloita myöten ristissä, että se siitä paranee. Olo on kuin karhulla talviunien jälkeen, pihkatappi persauksissa.

En lähde kaikkia likaisia hoitotoimenpiteitä sairaskertomuksestani tarinoimaan, mutta sen verran raotan salaisuuden pakaroita, että vaiva, josta kärsin on yleisintä parikymppisillä miehenaluilla ja ongelmat lähtevät häntäluusta. Toisia tarvitsee puukotella ja parsia uuteen uskoon parikin kertaa ja toiset selviävät muutamalla antibiootti-kuurilla. Itse kuulun ensiksi mainittuun lääketieteen ihmeiden valioryhmään. Istuminen ei ole asentovalikoimaani kuulunut sitten viime syyskuun ja paheiden listalla se on vielä ainakin kuukauden päivät.
Terveyttään ei tahdo oikein osata arvostaa ennen kuin sen menettää. Päivän elämänohjeena haluankin sanoa seuraavaa: Nauttikaa hyvät ihmiset
jokaisesta terveestä päivästä, jona voitte käydä ja kulkea niinkuin haluatte. Ihan jokaisesta iltapäänsärystä ei kannata pulttia ottaa, vaikka se oivallinen syy onkin lopettaa puolison keväinen soidintanssi ja kujerrus kymppiuutisten jälkeen.


sAIRAALAMUOTIA


Elementtejä armeijasta

Syksyllä näiden vaivojeni vuoksi kesken jäänyt asepalvelus on sen verran tuoreessa muistissa vielä, että vertailua näiden kahden laitoksen välillä tekee väkisinkin ja yllättävää kyllä yhtäläisyyksiäkin löytyi. Lääkärin kierrosta odotetaan kauhulla kuin komppanian päällikön tekemää tupatarkastusta. Jumalaton kiire odottamaan jotakin, mistä kukaan ei tiedä koska se tapahtuu. Iltavapaata anotaan toimistosta päivystäjältä kuin intissä konsanaan. Kättä ei sentään tarvinnut vetää lippaan eikä asennossa seistä. Päivän kohokohdat ovat myös samat kuin armeijassa, ruokailu ja nukkumaan meno. Niin sanottu tupahenki on myös samankaltaista kuin armeijassa vaikka ikähaarukka onkin aivan toisenlainen. Toisia kannustetaan leikkauksiin lähdettäessä ja kuntoutuksissa samaan tapaan kuin armeijan kuntotesteissä ja pitkillä marsseilla. Yhden päästessä siviiliin on hetki jopa haikea lyhyelläkin tuttavuudella, vaikkei sairaala olekaan mikään Big Brother- visailu, missä tapellaan siitä kuka jää viimeiseksi taloon.

Psykologisessa mielessä sairaalaympäristö myös läpileikkaa ihmisen luonteentyypit kuten armeija. Toiset ovat niitä, jotka inttikielellä "hajoavat ympäristöön" ja valittavat aivan kaikesta. Ruoka on pahaa, lääkkeet eivät toimi ja siitä kiitoksena yöllä saksilla katkotaan omat tippaletkut ja dreenit. Sitten on meitä, joille on suoritettu jo kohdussa jonkinlainen lobotomia tai kestopuudutus ja annettu lehmän hermot. Me höpöttelemme toisten potilaiden ja hoitajien kanssa ummet ja lammet ja yritämme vain tehdä olomme niin mukavaksi kuin se olosuhteisiin nähden on mahdollista.



Kiitosta hoitajille

Elämän raadolliseen puoleen sairaalassa törmää amputoituina raajoina ja joskus öisin käytävällä kolisevana ruumiskärrynä, mikä vie jälleen jotakuta odottamaan viimeistä matkaansa. Väkisinkin itselläkin käy jossain vaiheessa ajatus mielessä, että pääsenköhän täältä koskaan pois?

Ettei juttu ajautuisi aivan synkkyyteen on pakko antaa kiitosta hoitohenkilöstölle, joka jaksaa olla positiivisella päällä satoi tai paistoi. V-mäisiä "asiakkaita" tulee varmasti päivittäin ja sattuipa eräs tällainen elämänsä sankari minunkin huoneeseen, enkä nyt tarkoita itseäni. Toivottavasti tämän uutisissa pyörineen myrkyttäjä-hoitajan "Asiakas on aina oikeassa ja myrskyruiske vasemmassa"- teema ei tuota lisää tuloksia, vaikka varmasti hoitajat näkevät usein punaista kiukuttelevien potilaiden kanssa . Hattua täytyy myös nostaa hennoille hoitajille siitä, että tällaista 90- kiloista arpista maitovalasta alkuun jaksoivat pestä. Toimitus itsessään kun ei varmasti ollut sieltä helpoimmasta tai kauneimmasta päästä.
Lisää henkilöstöä tämä laitos kyllä kaipaa kipeästi. Tolkuttoman kiireen kyllä aisti hoitajista hymynkin läpi ja hoitajaa joutuikin usein tovin jos toisenkin odottamaan. Mediassa on puhuttu siitä, kun hoitajat joutuvat työssään varsinaisen hoitamisen lisäksi tekemään usein petaukset yms. siivoukset, jotka pitäisi kuulua täysin laitoshuoltajille. Kaikki se ylimääräinen on suoraan pois potilaiden haavahoidoista yms. Ensiapu ei tunnu myöskään toimivan. En ole ainoa, joka on saanut lähes tyhjässä aulassa ensin odottaa kolmisen tuntia ennen kuin mitään on tapahtunut. Säästöjä toki tarvitaan, mutta tuntuu, että niitä haetaan aivan vääristä paikoista palveluissa.

Ai niin, jouduinhan minä täällä töihinkin: eräs hoitaja jäi eläkkeelle ja piti käydä onnittelut valtakunnan silmäätekevien ja seurakunnan puolesta ääniviestinä tuomassa. Alennusta ei "hotellihintaan" herunut, mutta hyvät kakkukahveet sain. Myös naapurihuoneen mammalauma oli ikionnellinen, kun heitä kävin runoillani ja vitseillä / imitaatioillani ilahduttamassa muutamana päivänä ja olivat "pirulaiset" keränneet pienen esiintymispalkkionkin minulle kaikessa hiljaisuudessa. Ele veti puheliaankin miehen hiljaiseksi ja ennen lähtöä kävinkin mammat yksitellen halaamassa ja kiittämässä toivottaen hyvää jatkoa ja paranemisia.

Omaishoitoa & Duunarin palkka

"Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon tai muun huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

Omaishoitaja voi olla hoidettavan omainen tai muu läheinen henkilö, jonka terveys ja toimintakyky vastaavat hoidon asettamia vaatimuksia. Omaishoidon tuki voidaan keskeyttää tai lopettaa, jos sopimuksen jatkaminen ei ole hoidettavan edun mukaista, vaarantaa hoitajan tai hoidettavan terveyttä tai turvallisuutta tai hoito käy tarpeettomaksi." Näin kertoo wikipedia.

Omaishoidon tukea saa Suomessa n. 36 000 henkilöä, heistä suurin osa eläkeikäisiä hoidettavien puolisoja, mutta paljon on myös heitä, jotka päivätyönsä ohella toimivat omaishoitajina. Omaishoitaja saa työstään veronalaista tuloa n.350- 650 euroa kuukaudessa, mikä ei ole paljon mitään työhön nähden. Omaishoitaja on monessa tapauksessa sidottu vuorokauden ympäri hoidettavaansa. Omaishoito on työtä, joka ei tunne kellonaikoja, hoidettavaa ei vain voi unohtaa kun kello lyö 16. Lomat ovat myös omaishoitajalla harvassa, tai tulevat ainakin kalliiksi hoitajalle sijaista palkatessa. Työ on sekä henkisesti, että fyysisesti erittäin raskasta, eikä meistä moni pystykään siihen.

En ymmärrä, eikä varmaankaan omaishoitajatkaan ymmärrä, miksi heitä sorsitaan ja annetaan näin naurettava korvaus työstä, joka tuo kunnille ja kaupungeille useiden tuhansien eurojen säästöjä vuosittain. Lähitulevaisuudessa omaishoidon merkitys vain kertaantuu, kun suuret ikäluokat elälöityvät kovaa vauhtia ja iän mukana tulevat sairaudet ja vaivat seuraavat perästä. Suomi on pian ongelmissa kesken loppuvien laitospaikkojen kanssa. Omaishoito on sekä valtiolle, että hoidettavalle parempi ratkaisu kuin kallis laitospaikka.
Laitoshoitopaikat maksavat keskimäärin 2000 euroa kuussa per hoidettava. Omaishoito lyö kaksi kärpästä samalla iskulla, hoidettava saa olla kotonaan ja valtio säästää. Tästä säästöstä olisi kuitenkin syytä antaa enemmän kiitoksena omaishoitajille. Omaishoitoa tulisi siis tukea ja kannustaa lähitulevaisuudessa huomattavasi paremmin, sillä keinolla tuleva eläkeläis-pommi voidaan ainakin vaimentaa, jollei täysin purkaa, muuten se räjähtää käsiin. Meillä on tällä hetkellä n. 400 000 60-65 vuotiasta kun vuonna 2005 samaa ikäluokkaa oli n. 300 000 ja 70-75 vuotiaitaoli samaan aikaan n. 250 000. Meille on tulossa siis seuraavan 5-10 vuoden päästä vähintään 100 000 yli 70- vuotiasta vanhusta enemmän! Toivottavasti emme herää liian myöhään todellisuuteen, joka kolkuttelee jo ovella.






Erään kokoomuslaisen ystäväni kanssa kävimme hyvää vääntöä tuosta aiemmin kirjoittamastani maahanmuutto- politiikasta. Meillä on kaikilla omat mielipiteet. Hänellä tuntuu olevan enemmän markkinataloudellinen ja itselläni ihmisen hyvinvointiin liittyvä näkemys, mikä nyt ei monellekaan varmaan tule yllätyksenä. Jostain pompsahti esiin lause "Suomalaiset laiskottelelevat kotona, tuhlaten samalla maahanmuuttajien kovalla työllä maksamia verorahoja" ja jotenkin minua alkoi hymyilyttämään kun tietää mikä nykyinen työllisyystilanne on, että avoimia työpaikkoja on 20 000 ja työnhakijoita 300 000, niin eiköhän siinä muutama joudu joksikin aikaa väkisinkin jäämään kotiin niiden tukien varassa elämään. Nykyisessä tilanteessa kun maahanmuuttajistakin taitaa suunnilleen joka viides olla työttömämä, en huutelisi em. lauseita. Enkä halua ilkkua tai olla taas rasistinen, mutta valitettavan moni heistä maahanmuuttajista, lähinnä tuoreista heistä ei paljoa verorahoja valtiolle tuo kun ovat pimeissä töissä tms. Mieleeni tulee eräs kosovolaisten pitämä entinen pitseria, jonka nimeä en tässä mainitse, mutta sieltä en koskaan esimerkiksi kuittia saanut ostoksistani. Tottakai, heistä löytyy paljon myös kovia työmiehiä ja yrittäjiä, rehellisiä veronmaksajia.

Tämä samainen ystäväni myös tuomitsi suomalaiset työntekijöiden ammattiliitot täysin. Ilmeisesti tavallinen duunari ei saisi tienata euroakaan enempää kuin viisi vuotta sitten vaikka samaan aikaan on Suomessa ruoan hinta noussut EU:ssa ennätysvauhtia, viidessä vuodessa lähes 20% ja asuminenkin on Euroopan huippuluokkaa etenkin suuremmissa kaupungeissa ja 40 000 työssä käyvää suomalaista joutuu hakemaan asumistukea kun palkka ei vain yksinkertaisesti riitä välttämättömiin tarpeisiin. Kaikista asumistukea saavista on työssäkäyviä joka neljäs! Mielestäni palkankorotusten pitäisi kulkea nimenomaan inflaation ja hinnannousujen kanssa käsi kädessä. Sitten kun menee taas talous paremmin ja hinnat laskevat, ei ole tarvetta suuriin palkankorotuksiin ja suurilla tarkoitan nyt esim. AKT:n vaatimuksia, jotka menivät näin demarinkin silmissä överiksi.
Kapitalismi tuntuu kyllä tässä maassa pelaavan, raha virtaa rahan luo. En tiedä olisinko itkenyt vaiko nauranut lukiessani, että Fiskarssin uusi toimitusjohtaja Kari Kauniskangas sai USA:sta opitun mallin mukaan yli 500 000 euron palkkion pelkästään siitä hyvästä, että hän tuli taloon töihin, puhumattakaan siitä, että suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajat tienaavat keskimäärin 800 000 euroa vuodessa. Sitä en jaksa alkaa edes laskemaan, mitä näiden herrojen ja rouvien osinkotulot mahtavat vuodessa kaupan päälle olla. Härskeintä toimintaa oli kaiken kukkuraksi se kun muutamien yhtiöiden johtajien palkka kasvoi samaan aikaan kun porukkaa potkittiin ulos YT-neuvotteluiden seurauksena, että saataisiin yrityksen tuottamat voitot hieman suuremmiksi. Hauskinta tässä on se, että yritys joka tekee tappiota, potkii työntekijöitään ulos, mutta samaan aikaan palkitsee ylintä johtoaan bonuksilla, joiden kustannukset saattavat olla samaa luokkaa kuin ulospotkituista saadut säästöt. Johtajan palkka siis keskimäärin 800 000e, joka vastaa persduunarin 30 jopa 40 miestyövuotta. Säästötoimet saisi aloittaa sieltä sikariportaasta päin kun aletaan kulujen pienennystä miettimään. Miettikääpä omalle kohdallenne...

Heinäluoma puhuu asiaa osa 2

Mukavasti edellinen kirjoitus aiheutti keskustelua. Jotenkin se vain tuntuu olevan rasismia jos ei halua ottaa maailmalta jotakuta töihin, kun naapurin Pena on samaan aikaan vastaavalla koulutuksella työttömänä ja valmis hommiin. Tottakai sen sitten ymmärtää jos jotakuta korkeasti koulutettua Muhamedia, Huang-Pjongia tai Juria ei vaan löydy omilta työmarkkinoilta, että silloin otetaan tämä ulkomaalainen töihin ilman muuta, mutta kun meillä on esimerkiksi likimain 30 000 raksamiestä ilman työtä omasta takaa ja samaan aikaan 15 000 virolaista raksaukkoa painaa hommia.

"Ne vie meidän työt"- ajattelu kehittyy tilanteesta väkisinkin, mutta se ei missään nimessä ole kirjoitukseni tarkoitus. Ei se ole niiden maahanmuuttajien vika, jos firmat polkevat heidän oikeuksia ,kun reppanat eivät tiedä liitoista mitään, vaan onnellisena painavat hommia kun luulevat iskeneen kultasuoneen saadessaan parempaa palkkaa kuin kotimaassaan. Ei olisi tälläista ongelmaa jos he osaisivat vaatia sen palkan mikä heille kuuluu TESsien yms. mukaan. Ne palkat ja edut jotka me "riistotyöläiset" olemme hankkineet inflaation viedessä palkastamme yhä suuremman osan asumiseen ja elämiseen. Vähenisi kummasti se ulkomaisen työvoiman käyttö ja haaliminen, kun liiton pojat vähän selvittäisi näille innokkaille mikä heillekin kuuluisi ja mitä se eläminen täällä maksaa. Lopputuloksena + enemmän rahaa ulkomailta tulleelle työntekijälle + enemmän verotuloa valtiolle + suomalaiset ja uudet suomalaiset samalla viivalla. Miinuksena sitten yrityksen katteet pienenisi eikä valitettavasti olisi niin paljoa verotonta osinkoa suuromistajille jaettavaksi. Aina on voittajia ja häviäjiä. Eikä kyse ole siitä, että "estettäisiin" maahanmuuttajia tulemasta tänne töihin vaan siitä, ettei heitä tänne aleta vartavasten houkuttelemaan ja kahmimaan niinkuin hallitus nyt antaa ymmärtää. Meillä on pian niin paljon jo työttömiä maahanmuuttajia, että siinä on mukava maksaa sitten heidän elättämistään omista veroeuroistaan ja taas huomataan, ettei saaduista palkankorotuksista jääkään käteen mitään...

Meillä on maahanmuuttajien huoltosuhdekin päin honkia, jos maahanmuuttajilla halutaan korjata/ ratkaista tulevaa suurten ikäluokkien aiheuttamaa huoltosuhdeluvun kasvua, pitäisi heitä olla suhteessa enemmän töissä kuin ns. " alkuperäisten" suomalaisten. Meillä on maahanmuuttajista valmiiksi noin viidesosa työttöminä, niin miksi heitä pitäisi varta vasten haalia valtion kassaa rasittamaan lisää tänne? Toki, he tulevat tänne työn perässä kun yritykset yrittävät päästä halvalla kuten edellä mainitsin, mutta mitäs kun ne työt loppuvat? Ei maahanmuuttajilla ratkaista suurten ikäluokkien eläköitymisen ongelmia.

Isot herrat väittävät, että "Kyllä työtä tekevälle löytyy. Työttömät ovat vain niin laiskoja, etteivät tukiensa kanssa vaivaudu töitä hakemaan kun tuet juoksee, varsinkin jos ei oman alan töitä löydy". Se tuki on karkeasti noin 500-600e/kk, tästä sitten maksat asumiskulut, laskut, ruoat yms. niin jokainen voi miettiä omalle kohdalleen mitä se tarkoittaa käytännön elämässä. Työttömien syyttäminen vain tukien varassa notkujiksi on lähes sama kuin opiskelijoita syyttäisi vain "opintotuen perässä opiskeliviksi". Meillä oli tammikuun lopussa Kanta-Hämeessä 1712 avointa työpaikkaa, kun työttömiä työnhakijoita on viimeisimmän tiedon mukaan lähes 9000. Ei siinä paljon nirsoilla oman alan töillä.

Heinäluoma puhuu asiaa

Viime päivät on käyty keskustelua SDP:n kansanedustaja Eero Heinäluoman antamasta lausunnosta, jonka mukaan hallituksen arvio työperusteisen maahanmuuton tarpeesta on täysin pielessä.

Heinäluoma kertoo Hufvudstadsbladet-lehden haastattelussa talouden taantuman olennaisesti vähentäneen ulkomailta saapuvan työvoiman tarvetta. Mikäli hallitus pitää yhä kiinni tavoitteestaan lisätä työperäistä maahanmuuttoa, töitä ei enää riitä suomalaisille. Tämä voimistaisi rasismia, Heinäluoma varoittaa.

Heinäluoma puolustaa niitä suomalaisia, jotka katsovat ettei maahanmuuttoa pidä lisätä.
- Ei se ole rasismia, vaan järkevä reaktio siihen, että meillä on maassa 300 000 työtöntä, hän sanoo.

Heinäluoman mukaan väestön ikääntyminenkään seuraavan vaalikauden aikana ei kasvata valtavasti työperäisen maahanmuuton tarvetta, eikä kenties sitä seuraavallakaan vaalikaudella.

En ole itse kuin kunnallistason poliitikko, mutta en malta olla puuttumatta aiheeseen. Nyt Heinäluoman puheet on tulkittu jotenkin rasistiseksi useiden puolueiden leireissä läpi linjan ja jopa demarinuoret ovat Heinäluoman lausuntoa soimanneet. Itsekin kuulun demarinuoriin, mutta en oikein jaksa ymärtää, mikä tässä nyt on ongelma? Meillä on työvoimatoimiston kortistot täynnä työttömiä insinöörejä omasta takaa, miksi heitä pitäisi haalia ulkomailta? Perusduunarien hommat vievät jo valmiiksi maahanmuuttajat, jotka eivät tiedä mitä oikeuksia heillä kuuluisi olla, heitäkö halutaan siis tänne lisää?
Yritykset varmasti haluavat ja vaikuttaakin siltä, että hallituksen työperäisen maahanmuuton syvin tarkoitusperä on siinä, että Suomi saadaan nousemaan jaloilleen ulkomailta saatavan halvan työvoiman ansiosta. Samaan aikaan suomalaiset "riistotyöläiset" ovat ylipalkoittaneet muka itsensä.

Kyse ei ole siis rasismista vaan yksinkertaisesti kapitalistisesta ahneudesta. Meillä on työntekijöinä tietyt palkkatasot ja oikeudet Suomessa, mutta yritykset ovat lähteneet kiertämään näitä oikeuksia haalimalla halpaa työvoimaa ulkomailta.
Meillä on Suomessa pian puoli miljoonaa työtöntä, käytettäisiin ennemmin ne parempien sosiaalitukien perässä tulevien maahanmuuttajien kädestä suuhun-ruokintaan tarkoitetut varat näiden omien pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi ja jaloilleen nostamiseksi. SDP:n kohuttu "maassa maan tavalla"- politiikka on mielestäni ihan oikein, jos muutat tänne, noudatat maan lakeja ja tapoja ja menet töihin niin kuin muutkin ihmiset. Näin ei olisi mitään ongelmaa, jos homma toimisi. Ei ole oikein, että nykyinen järjestelmä antaa tukien perässä muuttavalle ulkomaalaiselle paremmat tuet kuin vastaavalle suomalaiselle työttömälle tai kodittomalle. Tiedän, että näin sanoessani minut leimataan rasistiksi heti.

Yrityksille täytyisi ilmeisesti kehittää jonkinlainen porkkana-järjestelmä, jossa palkkaamalla pitkäaikaistyöttömän yritys saisi jotain ylimääräistä tukea. Työllistettävä saa sitten olla mitä syntyperää tahansa, kunhan puhuu suomea ja asunut täällä useamman vuoden. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki olikin aiheesta pitkälti samoilla linjoilla. Rasismi ei siis ole se isoin ongelma, vaan se, että ulkomaalaiset työntekijät eivät osaa vaatia samoja oikeuksia kuin suomalaiset. Näin tapahtuessa, samalla "yllättäen" ulkomaalaisten työntekijöiden haaliminen alkaisi vähentyä. Eikä näitä nykyisiä työssäkäyviä maahanmuuttajia tarvitsisi mihinkään häätää, vaikka joku on taas omatoimisesti niin rivien välistä yrittänyt väkisin lukea.

Se rasismi, josta on puhuttu, syntyy seurauksena tälle yrityskulttuurille, jossa otetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan. Kuka meidän suomalaisten työaika- ja palkkaussäädökset selittää maahan muuttavalle afrikkalaiselle tai vietnamilaiselle, tuskin nämä ulkomaalaisia palkkaavat työnantajat ainakaan. Luulisi valtionkin edes yrittävän puuttua tähän halpatyövoiman käyttöön tarkemmin, sehän tarkoittaisi vain enemmän verotuloja valtion kirstuun.

Terveisiä "Vorssasta" !

Tulipahan taas ängettyä itsensä
sitten esiintymään "Kimitaattorina"
Forssaan, tai kuten forssalaiset
itse sanovat, "Vorssaan".
Itsehän en auton rattiin ole kyennyt
yli puoleen vuoteen, en siksi, että
kortti olisi kuivumassa, tai koska Catiscan
cantistarjoukset olisivat vieneet miehen
mennessään, vaan koska selkävaivat ovat
miestä kiusanneet ja korjaavaa leikkausta
tässä odottellaan. Kuskiksi vaativan karsinnan
jälkeen (toisin sanoen ainoa joka suostui
ottamaan minut kyytiin) saapui vaalealla
ratsullaan taikuri Keijo Halonen Nastolasta,
joka myös Forssaan oli lähdössä esiintymään.
Ensimmäinen tilannekomiikan helmi
koettiin jo tässä kotipihalla, kun yritin tätä
kankeaa ruhoani tunkea Fiatin takapenkille
poikittain lastenistuimen viereen, kun tuo
istuminen ei oikein tahdo luonnistua.
No vajaa parimetrinen uppotukki saatiin
survottua Fiattiin ja matka kohti Forssaa sai alkaa.
Matkalla puhuttiin niistä tavallisista esiintyjien
aiheista eli "Onkos ollut keikkaa, onko uusia
juttuja ja mitäs naisrintamalla?".


Forssan Työväentalo

Puupäät elämysmatkalla

Navigaattori Justiinamaisella äänellä huuteli
omia kommenttejaan joka väliin ja lopulta
löysimmekin Forssaan. Navigaattorin Justiina jopa
ohjasi meidät kerrasta oikeaan osoitteeseen,
Forssan työväentalolle. Eihän nämä kaksi
puupäätä silti tahtoneet uskoa Jugend-tyylistä
kaksikerroksista kivitaloa millään työväentaloksi.
Vartin verran sitten kierreltiin farmari-Fiatilla teinirallia,
elämysmatkaillen ympäri
Forssaa etsien sitä perinteistä punaista
hirsitalomallista taloa. Lopulta oli pakko
pysähtyä ja kysyä paikalliselta
aboriginaalilta ohjeita, sanaakaan emme
ymmärtäneet, kun meistä ei kumpikaan satu
osaamaan vorssaa kuin yhden sanan verran, pesufati.
Suomi-Vorssa-Suomi-sanakirjakaan ei sattunut
matkaan tällä kertaa.

Palasimme lopulta "Justiinan" ehdottamaan
osoitteeseen ja huomasimme, että SDP:n
liputhan siellä saloissa liehui. Tuskin tämä sittenkään oli
mikään porvarillinen pyhättö, tai sitten liput osoittivat
harvinaisen kieroa huumorintajua. Varovasti astuimme
sisään korkeista ja kapeista ovista ja lopulta seiniltä
alkoi löytymään Karl Marxia ja punaisia viirejä.
Uskoimme lopulta tämän massiivisen linnan olevan
työväentalo, harvinaisen porvarillisen näköinen sellainen.
Iso tyhjä juhlasali sai meidät miettimään hetkisen ollaanko
taas oikeassa paikassa väärään aikaan. Lopulta
Työväen Sivistysliiton väkeä ilmestyi nurkan takaa
tervehtimään ja muitakin esiintyjiä alkoi Etelä- Suomen
kulttuurikatselmukseen valumaan ovesta sisään.




Hetki vielä esitykseen

Itse odotin eniten viime vuonna Talent- ohjelmassa
esiintynyttä nuorta taikurilupausta, Samir Abdelmeguidia
koulutetun lampaansa kanssa esiintymään, mutta hän oli syystä tai
toisesta joutunut jäämään pois tapahtumasta. Liekö sitten
lammas saanut sika- tai lintuinfluenssan, tai kenties
alligaattoriripulin. Näistä nykyajan eläinperäisistä taudeista
kun ei tahdo pysyä enää perässä.
Ilmoittautuneista esiintyjistä oli muutenkin käynyt suuri
kato ja lopulta lavalla nähtiin viisi eri ryhmää/ artistia.
TSL:n Uudenmaan piirijärjestön kulttuurivastaava
Marja- Liisa Selimäki piti kulttuurikatselmuksen avauspuheen,
jonka jälkeen itse aloitin naamanvääntelyn ja
kiekumiseni ensimmäisenä. Yleisöä oli kertynyt paikalle
ihan mukavasti, tosin pääosin sieltä varttuneemmasta päästä,
mutta kulttuuria ikä kaikki!
Mukavinta oli huomata esityksen jälkeen saaneensa
ablodit ja ettei kukaan heittänyt millään ( ei ainakaan osunut).
Kukaan ei myöskään huutanut "Tule pois sieltä, siellä pitäisi
olla joku esiintyjäkin!". Esityksen kesto oli rajattu kahdeksaan
minuuttiin ja edellinen ilta menikin sekuntikellon kanssa wc:ssä
harjoitellessa. Mitähän mahtoi kotiväki ajatella, kun tulin wc:stä
ulos naama punoittaen todeten itsekseni " Jes, tasan
kahdeksan minuuttia..."





Meikäläinenhän se siinä hölmöilee

Toisena esiintymisvuorossa oli Forssan Eläkkeensaajat
sketsillään "Mummo lääkärissä", joka pikkutuhmine vitseineen
upposi ainakin meikäläiseen ja kyllä muukin yleisö tuntui tykkäävän.
Eläkeläisten jälkeen vuoron sai "hovikuljettajani" taikuri Halonen,
joka ei kinuamisestani huolimatta suostunut paljastamaan
temppujensa saloja minulle. No, meillä kaikilla on omat pikku
ammattisalaisuutemme. Ihmettelen kuitenkin edelleen, miten
se iso tuoli oikein kääntyi itsestään ympäri vanerilaatikon sisällä...
Halosen taikashown päätyttyä lauteille astelivat uudelleen
Forssan Eläkkeensaajat, tällä kertaa senioritanssiesityksellään ja
pakko myöntää, että paremmin heillä jalka nousi kuin itselläni.


Taikuri Keijo Halonen ja tuolinkääntötemppu


Forssan Eläkkeensaajat

Kulttuurikatselmuksen päätti pääkaupunkiseudulta saapunut
laulu- ja soitinyhtye Kurpiza omatekemillään kevyen musiikin
kappaleillaan, jotka saivat yleisön jalan kevyesti vipattamaan.
Ennen tapahtuman alkua vitsailtiin ulkona, että mahtaakohan
joku tällä kertaa pyytää soittamaan "Paranoidia". Tällä kertaa
emme Paranoidia saaneet kuulla. Kuviakin koitin isäni tuoreella
ufoteknologiaa edustavalla digikameralla napsia, mutta
lopputulokset näyttivät Kiasman taidekuvilta. Tapahtuman
päätyttyä löysin sitten tietysti sen asetuksen kamerasta,
jolla niistä liikkuvista kohteista otetuista kuvista olisi saanut ihan
neliraajaisia ja yksipäisiä. Tulipahan harrastettua
taidekuvaustakin ja ehkä joskus tosiaankin ne ohjeet olisi
hyvä lukea ennen käyttöä.

Tilaa uusille kyvyille



Laulu- ja soitinyhtye Kurpiza



Tästä edellä mainitusta esiintyjäjoukosta yksi lähetetään
heinäkuun lopussa Valkeakoskelle valtakunnalliseen
Sanoja & Säveliä- tapahtumaan. Periaatteessa sinne
lähetetään ensikertalainen, joten me vanhat Valkeakoskella
jo käyneet kehäraakit, Halonen & Lähde, haimme lähinnä
lisää kokemusta ja ahmimme talon tarjoamia voileipiä ja
ryystimme kahvia. Maha sitten muistikin illalla kiitoksena
omalla kauniilla pikku serenadillaan.

"Porvarillisen työväentalon" pihalla sitten suoritin uudelleen
akrobaattisen autoon ahtautumisperformanssin, josta itse
Jorma Uotinenkin olisi ollut kateellinen. Sirkus-esitykseni,
jota onneksi ei kovin moni forssalainen ollut todistamassa,
päätyi jälleen takapenkille Halosen perheen lastenistuimen viereen.
"Justiina" käskytti meidät kohtuullisen turvallisesti pois Forssasta.
Ainoastaan kerran "hän" yritti ajattaa meidät surman suuhun
vastaantulevien rampille. Matkalla puitiin päivän esityksiä,
antaen samalla toisillemme palautetta niin hyvässä
kuin pahassa. Päivän ohjelma oli saatu pulkkaan ja taas
ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.

Leikkausta odotellessa osa2

Keväinen tervehdys! Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani runsaasti, mutta oma terveydentilani ei ole juuri miksikään muuttunut. Istumatta olen ollut jo 7 kuukautta ja luonnollisesti siis myös autoa ajamatta, mutta vihdoin ja viimein olen uuden leikkausajan saanut Hämeenlinnaan 5.5 ja tällä kertaa toivottavasti saataisiin "ukko kesäksi kuntoon". Hiljalleen alkaa jo tämä sairastelu tympimäänkin, ei jaksaisi ihan Kelan armopaloilla koko vuotta keikkua.
Toki täytyy myöntää, että loppuvuosi menee joka tapauksessa pieleen paranemisen myötä ja kovin raskaat työt fyysisesti eivät luonnistu tämän vuoden puolella, mutta ehkä minullekin jotain myyntihommia tms. löytyy vielä siihen saakka kunnes armeija kutsuu suorittamaan loput 4 kuukautta, jotka jäivät kesken viime syksynä. Mihinkään kouluunkaan en ole hakenut juuri tämän sairastelun vuoksi kun ei ole ollut tiedossa kauanko vielä menee, eikä selkä tule vielä syksyllä kestämään niin pitkiä istumisia päivässä.
Aikaani olen koittanut kulutella ebayta ja huuto.nettiä selaillen jos vaikka löytyisi jotain mielenkiintoista. Autotalli-projektia suunnitellessa on myös aika hurahtanut ja olempa mennyt osakemaailmaankin sekaantumaan vaihtelevalla menestyksellä. Siinä on sellainen henkimaailman ilmentymä, mitä ei jaksa tälläinen tasamaan tallaaja aina ymmärtää, kun tulee hyviä uutisia niin osake laskee ja päinvastoin ja joskus taas ei. Isojen poikien leikkikenttähän tuo pörssi on ja raha tulee niille joilla sitä on, eli ei ainakaan minulle. Myös poliittisesti osakekauppa on herrojen herkkua, piensijoittaja kun maksaa osakkeistaan saamista osingoista veroa lähes 20% ei yhtiöiden suurimmat omistajat maksa osingoista latin latia valtiolle. Jonkinlainen progressiivinen malli saisi tähänkin tulla kuten palkkatuloissakin on käytössä, mitä enemmän ansaitset, sitä enemmän saat myös maksaa siitä veroina, ne antavat joilla on annettavaa ja niiltä joille lusikalla annetaan, ei saa puurokauhalla vaatia.

Politiikan saralla ei ole merkittäviä tappeluita syksyn koulukeskusteluiden jälkeen ollut, tällä saralla saavutettiin sentään pieni työvoitto kun Länsi-Loppi sai säilytettyä edes yhden koulun. Olisi ollut oikeusmurha Länsi-Lopella asuvia kohtaan jos sieltä olisi koulut lähteneet kun kaikki muutkin palvelut ovat jo keskittyneet lähinnä Kirkonkylään.
Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoskuntayhtymä lyötiin läpi tässä keväällä ja itse ainakin suhtaudun toistaiseksi viiden vuoden koeajalla aloitettavaan, Riihimäen, Lopen ja Hausjärven muutoskuntayhtymään hieman skeptisesti, mutta aika näyttää. Tällä tavalla meitä kyllä ovelasti ajetaan Riihimäen syliin viemällä päätäntävalta käytännössä Riihimäen syliin vaikka meille jonkinlainen nimellinen äänioikeus Hausjärven kanssa jääkin. Taloudellisetkin säästöt saattavat jäädä suunniteltua pienemmiksi, jos säästöjä edes syntyy, mutta aika näyttää ja jälkiviisaita meidän on aina helppo olla...

Lopen Urheilijat Ry, johon olen ikäni kuulunut piti kevätkokouksensa viime viikolla ja itse toimin seuran sihteerinä nykyään, on ollut sääli seurata viimeinen kulunut vuosikymmen kuinka Lopella ja oikeastaan koko Suomessa yksilöurheilu, etenkin hiihto ja yleisurheilu ovat kuihtuneet menestysvuosistaan aivan olemattomiin, täällä Lopella vettä myllyyn on vielä lisätty sillä, että koulujenvälisiä urheilukisoja ei tänä vuonna taloudellisen tilan vuoksi järjestetä. Lopen Urheilijat Ry:n kokouksessa pohdittiin mahdollisuutta järjestää koululaisille kilpailut yhdessä Lopen Voima& Kunto Teamin kanssa, jos kunnan puolesta kilpailuja ei järjestetä. Moni varmasti vielä muistaa, Lopen mestaruushiihdot, yleisurhreilukilpailut ja Rautapoika-triathlonin, joihin saapui omien Läyliäisten Lujan, Lopen Laakan ja Lopen Urheilijoiden karpaasien lisäksi monia SM- tason urheilijoita kilpailemaan. Sääli ettei tällaisia kisoja ole ollut liki vuosikymmeneen.

Lopen Urheilijat Ry:n kokouksesta

Huomena, lauantaina pitäisi suunnistaa Forssaan Työväen Sivistysliiton Etelä-Suomen kulttuurikatselmukseen heittämään vajaa 10 minuuttinen ohjelmanumero imitaation merkeissä, saapi nähdä vaikka poikisi muutaman keikan taas tulevaisuuteen. Illalla olisi vielä yhdet 50-vuotisjuhlat, missä olen luvannut puolituntisen keikan heittää. Keikkoja on onneksi kohtuullisen vähän ollutkin viimeisen puolen vuoden aikana, pikkujouluja rajoitti varmasti talouden taantuma ja Suomessa vellonut sikainfluenssa- aalto, joka onneksi näyttää laantuneen. Koko influenssasta tehtiin muutenkin kärpäsestä härkänen, tavalliseen kausiflunssaankin kuolee Suomessa moninkertainen määrä ihmisiä kuin tähän kansan "possunuhaan".

Työväen perinteinen juhla, vappu, lähestyy taas kovaa vauhtia ja täällä Lopella järjestetään kaksi vapputapahtumaa. Oikeistopainotteinen Lopen Sinivalkoinen Vappu kirkonkylällä sekä Lopen Työväen Vappu Salonkylässä. Itse osallistun jälkimmäiseen tapahtumaan osin esiintyjänkin roolissa. Olisin halunnut lähteä vuoden 1979 Opel Mantallani vanhojen autojen vappuajelulle, mutta em. sairastelun vuoksi se ei ole mahdollista, no onneksi isäni suostui lähtemään niin ainakin auto pääsee tuulettumaan, toissapäivänä isä sen juuri keväthuollossa käytti ja minä pientä rasvailua ja putsailua tein kunnon sallimissa rajoissa. Täytyykin varmaan suorittaa leikkisästi vappuna "Mantan lakitus".

Tälläistä tällä kertaa, saatan palata huomena taas blogeilemaan kun keikat on heitetty.