Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku...

Tavallisesti pidättäydyn poliittisten vääntöjen viemisestä tässä muodossa lehtiin,  mutta tilanne sosiaalisessa mediassa on tullut viime viikkoina sellaiseen kliimaksiin, että joudun sanaista arkkuani asiasta Lopen lehdessä avaamaan.
Lopen lehden ohella Facebookin Loppi- ryhmä on lähes 3500:lla jäsenellään kunnan kattavimpia näkyvyyskanavia. Voisi olettaa, että se on puolueeton kanava, jossa kaikki on julkista kaikille ja kaikilla on oikeus leikkiä samoilla lapioilla samalla hiekkalaatikolla. Sitä on kymmenkunta vuotta yksin ylläpitänyt paikallinen kansanedustaja. Tämä ei ole sinänsä ainutlaatuista pienissä kunnissa. Loppi-ryhmä on oiva ilmainen mainospaikka, mutta se, että edes kunnallisen yhteistyön nimissä ja pyynnöistä huolimatta kaikille kunnan asioista päättäville ei siellä samoja oikeuksia suoda osallistua keskusteluun ja seurata niitä ryhmän ylläpitäjän toimesta, se on ainutlaatuista.

Kunnallispeli siis näkyy taas kovenevan kaikista avoimuutta ja yhteistyötä korostavista korulauseista huolimatta huhtikuun lähestyessä. Olen itsekin saanut kritiikkiä vuosien varrella monesta asiasta ja kritiikistä täytyy pyrkiä jotain aina oppimaan. Sitä harvoin täysin turhaan annetaan. En ole itse ketään joutunut poliittisten erimielisyyksien vuoksi estämään sosiaalisessa mediassa, vaikka kritiikki ajoittain on ollut kärkästäkin.  Tätä kritiikinsietokykyä politiikassa toivon myös muilta. Julkisen sanan neuvostokin edellyttää kansanedustajilta  tavallista kovempaa kritiikinsietoa. Täytyy muistaa, että asiat tappelevat, eivät ihmiset. Kritiikkiä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. On eri asia arvostella ihmistä poliittisessa roolissaan, kuin ihmisenä roolin takana.

Tiedän pahoittavani tälläkin kirjoituksella taas ihmisten mieliä, mutta samassa huoltoaseman parlamentissa me kaikki olemme samanlaisia hatuistaan läpi kasvaneita loppilaisia, oltiin sitten klassisia kommunistejä tai perinnetietoisia porvareita tai jotain siltä väliltä.
Tällainen viimeisten vuosien aikana valtakunnan politiikasta tuotu röyhkeä vallankäyttö ja asioiden pimittäminen ovat saaneet usein miettimään, muuten hyvin sujuvassa valtuustoyhteistyössä,  että onko tällaisessa teatterissa mukana olo enää mielekästä. Samoin kunnallispolitiikan lipun alla ratsastaminen valtakunnan politiikan asioilla on surullinen keppihevonen, jota käytetään.

Oma etu ei ole yhtä kuin kunnan etu.  Myös "väärästä leiristä" tulevia ajatuksia ja tehtyä työtä täytyy kyetä tukemaan ja kunnioittamaan ilman mietintää, miten siitä itse tai ryhmänsä mediassa hyötyisi. Näistäkin herrasmiessäännöistä ovat osa puolueista jopa yhteisillä kirjoituksilla joutuneet muistuttamaan. Vaikka vaalit ovatkin ovella  ja halu vallan hiekkalapion kahvaan kova, niin siirrytään sanoista tekoihin ja oikeasti laitetaan hiekkalaatikko avoimeksi. Jaetaan niitä avustuksia, otetaan asioihin kantaa ja ollaan kunnan asioista kiinnostuneita myös kuntavaalien välissä! Se on kunnan ja kuntalaistenkin etu.
                                                Hiekkakakkuterveisin valtuuston 1.vpj. Joni Lähde